Aikaa vierähti...

Enpä ole jaksanut bloggailla,olen ollut töissä ja muutenkin vähä huonompi viikko ollut. Huomenna alkais sit kouluviikko ja aikaiset aamut,meillä on autocadia,en tiiä kirjoitetaanko noin! Mua ei kauheesti kiinnosta,jos paikat menee jumiin,mulla helposti käsi/niska jumittaa sit saakin parannella "haavojaan" kauan ja pahimmassa tapauksessa hierojalle. Teen sitten mitä jaksan ja voin. Eilen kuulin aika järkyn uutisen ja mun on vaikea antaa anteeksi,mutta päätin,että annan anteeksi,tosin mielessä on varmasti pitkään ja juttelinkin erään luotettavan ihmisen kanssa,että tunnetasolla saattaa mennä jopa vuosia,että asia unohtuu. Hällä kokemusta omasta takaa...
Joittenkin mielestä pitäis heti unohtaa ja se siitä,mutta minusta sekin rikkoo ihmistä,kun ei saa ns. surra rauhassa ja käsitellä asioita. Toki surkuttaa,että tää ihminen itsekkin rikkoi itseään teoillaan ja sitä kalleinta aluetta elämässään ja jos tää jatkuu niin ihminen särkee lisää itseään ja sehän ei ole Jumalan suunnitelma elämässämme. Toivotaan silti parasta!

Mukavaa viikkoa itse kullekki säädylle!

 
 
Jumala, olemme sanattomia, olemme järkyttyneitä.
Teemme sen, mitä olet meitä kehottanut tekemään:
rukoilemme – rukoilemme hiljaa.

Jumala, Sinä olet elämämme perimmäinen turva elämässä, kuolemassa ja elämässä kuoleman jälkeen.

Ole lähellä meitä
ympäröi armollasi
ympäröi rauhallasi.
Lohduta meitä.

Aamen.